Miksi pitää käydä näin aamulla heti rääkkäämässä itteensä semmosella asialla jonka tietää että satuttaa? Yritänkö mä jotenki todistaa itelleni, että kyllä mää selviän, ja että "ei tunnu missään"? Tai siis teenkö mää tätä niin kauan ku ei oikeesti enää tunnu missään? Haluan nähä, että millon mää oon päässy yli tästä asiasta... Ehkä jotain sellasta, en mää muutakaan syytä keksi. Kyllä internet on pirullinen väline! Saa tietää ehkä jopa liikaa asioista, ja vielä sellasista asioista jotka olis ehkä ihan hyvä olla tietämättä. Jälleen kerran lohduttaudun sillä, että ehkä tän piti tapahtua jotta pääsen iteki eteenpäin.

Ja sitte mikä on ehkä kaikkein kummallisinta, on se, että viikonloppuna mulla oli oikeesti hyvä olla, ja hauskaa, niin nyt sain tavallaan häviämään sen mielestä ihan tämän yhden asian avulla. En ajattele enää sitä, että oikeesti täältä Suomestaki saattais löytyä joku, kenen kanssa olis hyvä olla ja elää. Syvältä, sanon mä. Täytynee vaan yrittää lopettaa ittensä rääkkäys totaalisesti...saattaa vaan tehä tiukkaa. Katotaan miten onnistun.

Nyt töhin, kun täällä kerta ollaan. Lyhyt päivä vielä kaiken hyväksi tiedossa, koska en oo pakannu ollenkaan ja illalla on lähtö Ouluun. Sitte tuunki seuraavan kerran kotiin taas vasta sunnuntaina, mutta sen jälkeen oonki kotona ja lomalla aina loppiaiseen saakka. Loistavaa, ja loistavaan paikkaan tulee tämä loma.