Oma sänky, ah mikä ihanuus edes ajatella että siihen pääsee kohta kellahtamaan. Väsy alkaa vähitellen olla, vaikka jotenkin tuntuu että mä oon onnistunu välttämään yllätävän hyvin jetlagin. Nukuin koneessa / koneissa mahollisimman paljon ja päätin valvoa tänään ihan iltaan asti, niin saisin rytmin kiinni nopeesti. Australiassa aikahan on tällä hetkellä puoli 5 pintaan aamuyöstä. Päähän vähän kyllä sattuu, mikä saattanee olla oire nukkumattomuudesta.

Mitään ihmeellistä en tänään ajatellu kirjoittaa, sen vaan ilmoittaa että kirjoituksia rupeaa varmaan satelemaan taas tiheämpään tahtiin, ja kertomuksia reissusta tulen varmaan kirjoittamaan tässä lähipäivinä ja viikkoina.

Edelliseen kirjoitukseen haluan kuitenkin sen verran lisätä, että kyllä musta tuntuu että se itkeminen johtui ihan jostain ikävän ja lähtemisen sekoituksesta. Ja tietty siitä ihmisten taakse jättämisestä. Tavallaan. Ja taas on eräs ihminen toisella puolella maapalloa kun se vielä vasta oli siinä lähellä. Vaikka olikin vain osan reissusta. Hmmm. Kummallista miten ihmiset vaikuttaa sinuun ja sinä muihin. Koskaanhan ei voi todellisuudessa tietää, miten itse vaikuttaa muihin "lopullisesti", mutta jollain tasolla kuitenkin. Oon liian väsyny kuitenkin tässä vaiheessa rupeamaan spekuloimaan yhtään mitään sen enempää, joten lähdenpä sinne ihanaan sänkyyn :) Öitä.