Viikonloppu meni aika myrskyisissä merkeissä kelin suhteen, tuuli siis aivan järjettömän paljon! Torillaki sunnuntaina sai pitää kaulahuivia tiukemmin ympärillä, ettei lumi menny sinne sisälle. Tosin Helsinkiinki on kuulema tullu lunta, mikä on tosi huippua, mutta näköjään sääennusteen mukaan neki lumet taitaa sulaa loppuviikosta ku lämpötilat nousee ja vetta sataa :( Eli vesikelin vaatteet saa taas pakata mukaan.

Perjantai meni tosiaan siellä A:n tupareissa, ja näin siellä toisen A:n vauvaa, joka oli syntyny 3 viikkoa sitten. Voi että miten ihminen voikaan olla pieni! Elämän kiertokulku on mun mielestä jotenki käsittämättömän ihmeellistä - miten toisen ihmisen sisällä voikaan saada alkunsa toinen ihminen. Ja miten niin pienestä lapsosesta kehittyy ja kasvaa sitten tällanen kuin me? Tämä on sellanen asia että jaksan pohtia ja miettiä varmaan loppuikäni. Lauantaina näin sitten Vantaalla asustelevee kaveria sen lapsineen päivineen. Kasvu oli huomattavissa, todellakin! Muisteltiin sitten, että tammikuussa oon viimeksi nähny niitä, joten kyllähän sitä lapsi kerkee siinä ajassa kasvaa jo ihan sopivasti. Toinen lapsi tekee tuloaan siihen perheeseen ens kesäkuussa, ja ainaki äitillä on toiveissa tyttö :) Katotaan sitten kumpi tulee, varmaan kirjottelen aiheesta täälläkin.

Kaikkien näiden vauva-uutisten keskellä omituisinta musta on se, että mun 5 vuotta nuoremmalla pikkusiskolla on samanlaisia uutisointeja sen kavereista. Eli mun kaverit ja sen kaverit on ruvennu perustaan perhettä yhtä aikaa! Ei voi ymmärtää jotenkin. Mää en muista että mun kaveripiirissä kukaan olis saanu lapsia vielä tuossa vaiheessa - lunnollisesti nehän olis jo 5 tai jopa vanhempia. Mutta ehkä meillä on sitte vaan erilaiset kaveripiirit, sillä kyllä mä muistan kuitenki siinä iässä tietäneeni ihmisiä jotka sai lapsia. Tai lähinnä niitä näki kaupungilla, ja ties niiden olevan suunnilleen saman ikäsiä ku ite on. Mutta kuka pystyy sanomaan yhtään kenellekään siitä, että mikä on oikea aika ja hetki hankkia lapsia?! Ei kukaan muu kuin se ihminen ihan ite. Pienen pohdiskelun jälkeen siis tulos on se, että taidan sittenki ymmärtää :) Mulle riittää, että ihmiset on ite onnellisia omaan elämäänsä.

Töissä taas piilotellen kirjottelen tätä, joten taidan ruveta tekemään oikeesti vaikka jotain super tärkeen näköstä exceliä ;) Pienet tilannekatsaukset kuitenki tähän perään vielä.
Töissä: odotan joululoman alkamista ja joulua tulevaksi.
Kotona: ihan kiva että äiti on siellä, mutta vois sekin jo vähitellen lähtee, heh. Seurallinen elämä vähän kärsii, ja hermot välillä kans.
Miehet: samaa vanhaa - ei oo kiinnostavia tapauksia tullu vieläkään vastaan. Yks kaveri sano sillon ku pahimpia masennus kohtauksia tämän asian kanssa podin, että "sääkin oot sen luokan nainen ettei jokaisessa kadunkulmassa tuu vastaan. Odota vaan, sut vielä löydetään" :) Piristi.
Odotukset: ens viikonlopussa. Kaveri pariskunnan kihlajaiset tuo mukanaan taas vähän vaihtelua viikonloppuun, ja iloisia perhetapahtumia ei voi koskaan olla liikaa :)