Meinasin kirjottaa otsikoksi että "joulu joulu joulu", mutta koska asiaa on niin paljon muustaki ku joulusta, niin en sitte halunnukaan sillä jotenki "kategorisoida" tätä kirjotusta sille alueelle. Mutta alotetaan kuitenki sillä joululla, mikä onneksi tuli ja meni. Mulla meinas jossain vaiheessa mennä hermot aivan totaalisesti äitiin, joka on hääränny täällä nyt jo aika kauan - tai ainaki mun mielestä niin! Siskoseni E nauro jo meille, vaikka mun mielestä niissä tilanteissa ei ollu mitään nauramisen aihetta. Lisäksi mua nauratti äitin ja E:n omat pikku kinat, huomas että neki asu aika kauan yhessä ihan kahestaan. Onneksi sitte joulupäivänä ja eilen tapsana lähin rinteeseen ihan yksinäni, niin sain raitista ilmaa ja vähän etäisyyttä kotiin ja tähän touhuamiseen. Siitä tuliki sitte hyvä mieli, ja äitinki kans on menny sen jälkeen paljo paremmin. Onneksi näin. Ja olin muuten ollu ihan kohtuullisen kilttinä, ku sain niin paljon lahjoja! Yks mikä yllätti aivan totaalisesti, oli yhen yhteistyökumppanin joululahja töiden puolesta - digikamera! Ei nyt mikään huippu paras versio, mutta hyvä canonin kamera kuitenki! Olisittepa nähny mun ilmeen siinä vaiheessa ku avasin sen paketin. Mää siis odotin paketista jotain tyyliin suklaakonvehteja.. Mutta positiivinen yllätys oli siis, eikä lihota niinku se suklaa olis tehny :D :D

Sitte näihin mun jo niin kuuluisiin mies asioihin. Tai no, ei ne sinänsä mitenkään hirveen kuuluisia oo ehkä ku mulle itelle, koska tuntuu jotenki että perinteisellä kaavalla mennään: ei ne toimi kuitenkaan. Mutta ehkä ei pitäis olla sillä asenteella liikenteessä, niin sitähän ei tiiä vaikka joku rupeiski toimimaan. Asiaan: oon tavannu pari potentiaalista ehokasta seuraaviksi kokelaiksi :) Kuulostaapa kyllä karulta tää mun teksti, hahaha. Mutta oikeesti oon tavannu sellasen pojan, joka kiinnostaa mua näköjään ihan jonku verran. Alussa en suostunu myöntämään sitä, että se olis musta kiinnostava, koska se on mua nuorempi, ja muutenki se ehkä ei tuntunu ihan niin sellaselta tyypiltä joka veis multa jalat alta. Mutta pelottavaa (hyvällä tavalla) tässä on se, että juttu on lähteny vähän samaan tapaan liikenteeseen kuin näiden mun aikasempienki "vakavien" suhteiden kanssa: oo nähny tyypin ekaa kertaa ja ajatellu saman tien että onpa mielenkiintonen tapaus, ja sitte jotain pientä vipinää, ja sitte seuraava askel onki ollu jo ehkä vähän enemmän sitä vipinää. Tämän tyypin kans ollaan tässä "pientä vipinää" asteella, ja katotaan mihin tää tästä etenee. MUTTA, mikä tekee tästä mielenkiintosta on se, että samoissa piireissä liikkuu myös yks toinen EHKÄ kiinnostava tyyppi. Super hauska tyyppi, tapasin jo viime talvena, ja nyt pari viikkoa sitten taas uudestaan (millon siis tapasin tän ekan tapauksen ekaa kertaa). Eikä oo pahan näkönen tämäkään tapaus, ja on käsittääkseni myös vanhempi kuin minä. Ja ilmeisesti sinkku, mikä on aina positiivista :D Mutta katellaan nyt, näissä piireissä missä nää molemmat pyörii, on piirit kuitenki sen verran pienet, että täytyy tehä vähä päätöksiä että mihin suuntaan lähtee. Siis JOS sattuis niin, että nämä molemmat vielä sattuis oleen oikeesti kiinnostuneita jopa minusta. Katsellaan siis että mihin tää vielä tästä kääntyy...

Loppuun vielä tämän mun mies hehkutuksen ja etsimis tarinoiden perään toisten parisuhteista. Kuulin tänään puhelimessa että mun yks kaveri pariskunta on eroamassa ;( Pystyykö enää edes uskomaan ikuiseen rakkauteen ja ainaiseen yhdessä oloon? Mää haluan uskoa siihen, ja toivon kovasti että se joidenki kohdalla pitää paikkansa. Toivoin kovasti että myös tämän parin kohdalla olis pitäny paikkansa, mutta näköjään ei... Menin jotenki totaalisen sanattomaksi kun kuulin tän jutun, enkä osannu reagoida ollenkaan. Paitsi itkemällä. Vähän, mutta sitäkin tunteikkaampaaa itkua. Toivottavasti tää nainen jaksaa - toivottavasti!