Pakko kirjottaa toisen kerran jo tälle päivälle. Miten välillä voikaan olla näin ärsyyntyny hyvin pienistä asioista? Kertokaa mulle joku!! Pitäis osata hakeutua pois näistä tilanteista, mutta aina ei halua, vaan kiusaa itteensä ihan tahallaan jotta oma sietokyky vähän paranis. Toisaalta täällä kotona ei edes oo hirveesti paikkoja mihin vois paeta, kuin ulos, mikä kans tekis hyvää, mutta aina ei vaan jaksa.

Tää ärsyyntyminen lähti niinkin pienestä asiasta liikenteeseen, kuin siitä, että pikkusisko pyysi josko vois testata mun luomivärejä. Sanoin ensin, että en oo itekään vielä testannu, mutta annoin sitte kuitenkin luvan. En halunnu tavallaan olla niin itsekäs, että olisin jättäny jotku luomivärit itelleni, millä ei periaatteessa oo yhtään mitään merkitystä. Seuraavaksi meikattiinkin sitte jo äitin silmiä mun samaisilla, UUSILLA luomiväreillä. Tai enpä kyllä edes kattonu oliko sama setti käsissä, mutta voisin niin olettaa. Grrr. Pienen pieni asia, mutta enää ne luomivärit ei oo uudet. Ja mää ostan NIIN harvoin oikeesti meikkejä ja jotain LUOMIVÄREJÄ, että olis ollu kiva ehkä sittenki pitää ne uutena siihen asti ku ite testaa. Mutta itepähän annoin luvan, joten ei voi syyttää muita ku itteensä.

Ja sitte vielä tämä mun lempparisarja Tukka auki. Viime jakso oli mun mielestä jotenki ällöttävä, ku siinä se toinen naisista iski silmänsä johonki 17-vuotiaaseen ja loppu onki sitte historiaa. Tässä jaksossa sitte päähenkilö oli jotenki super mustasukkanen sen miesystävien lapsille. Ehkä se oli vähän karrikoituna siihen sarjaan tehty, mutta silti. Mää mietin että tuleeko naisista yleensäkin tuollasia ku ne rupee seurustelemaan? Rajottaa miehen elämää ja sen vapaa-ajan viettoa kavereiden kanssa? Mun mielestä ne lapset on siis rinnastettavissa mun tapauksessa niihin, varsinki ku ne katteli jalkapalloa yhdessä jne. Tai OLIS rinnastettavissa, sillä miestähän ei tällä hetkellä oo. Musta ehkä ainaki vähä tulee, mikä on tosi ärsyttävää! Aina en sitä oo halunnu myöntää, enkä ehkä nytkään myönnä silleen täysin, mutta ainaki rupeen tarkkailemaan omassa itsessäni tuollasta piirrettä. Kyllä miehen täytyy saada mennä, ja naisen kans. Tai se on mun mielipide nyt, katotaan josko vielä sama pätee miehen tullessa vastaan. Toivon ainaki kovasti näin.