Tassa sita sitte ollaan, reissu lahestyy loppuaan ja pitais lahtee kotiin. I just can't be asked!! Tapasin Whitsunday Islands reissulla hollantilaisen parin, jotka reissaa taalla, ja pitavat sellaista pienta kirjaa mukanaan, mihin kaikki ihmiset keta ne tapaa kirjoittaa aina jotain. Kiva muisto mun mielesta. Pyysivat muakin sitten kirjoittamaan vihkoseen, ja vaikka me ei edes olla niin "laheisia" kuin olin fraser reissulaisten kanssa, niin rupesin silti itkemaan kirjoittamisen jalkeen. Osa tasta tunneryopysta saattaa johtua pienen pienesta krapulasta mista talla hetkella karsin, mutta silti. Reissaaminen ja uusien ihmisten tapaaminen on mahtavaa, mutta niista eroaminen ei. Ja mina kun viela niin helposti kiinnyn ihmisiin. Voi voi.

Up to Cairns tonight. Bussi lahtee 8.15pm, ja oon perilla jo 6.04am. Pitka matka ja aikaisin perilla, mutta no can do. Taytyykin viela tsekata hostellin numero ja soittaa josko tulisivat hakemaan mut. Olis mahtavaa... Tassapa tama. Suomessa taas ens viikolla, blaah.