Alkaapa tämäki blogi lupaavasti, valitan vaan :) Mutta ei kai sille mitään maha, että haluaa tunteitansa jonnekin purkaa.
Yks päivä (tais olla jopa eilen) kirjotin gallerian päiväkirjaan että "life is what you make of it". Ja niinhän se vaan taitaa mennä. Jos ja kun käy töissä, pitää osata ottaa siitäkin se ilo irti, ei se kuitenkaan niin vakavaa oo. Ja jos ei tykkää omasta työstään, niin sille ei mahda mitään eikä siitä periaatteessa edes saa valittaa, jos ei tee sille asialle oikeesti yhtään mitään. Yrittää siis sanoa, että vaikka joku asia on pakko hoitaa, niin miksi siitä ei ettis niitä positiivisia asioita? Ei siihen aina pysty, ei tosiaankaan, mutta siinä olis tavottelemista. Tarkotus ei ollu sanoa että mä en tykkäis omasta työstäni, koska oikeesti jopa tykkään. Välillä on vähän liikaa ressiä ja reissua, mutta en mä jotenki nää että istuisin toimistossa kokopäiväsestikään.

Mistä nää jutun juuret sitte tulee, niin siihen on monta aasinsiltaa, kuten tulevissakin kirjoituksissakin tulee olemaan. Vähä niinkö tätä blogin nimee valitessa - monta aasinsiltaa ja ajatusta joiden lopputulos on tässä. Yks tämän jutun juurista on se, että mä mietin miksi tahallani satutan itteeni asioilla joille en voi yksinkertaisesti yhtään mitään..? Olin esim. äsken autolla liikenteessä, niin miksi ihmeessä mä ajan tiettyjä reittejä sen sijaan, että välttelisin niitä jotten satuta itteeni enempää? Voiko se olla jotain sellasta, että yrittää kohdata sen asian? Vaikkakaan en haluais kohdata sitä asiaa, tai ennemminki siihen liittyvää ihmistä tällä hetkellä. Asian toisaalta suostun kohtaamaan, vaikka en sitä suostu hyväksymään varmasti vähään aikaan. hmmm... Vaatii varmaan taas vähän pohdintaa, mitä ei oo hyvä harrastaa tähän aikaan yöstä.

Huomenna lähen reissuun, ensin Hankasalmelle Kihveli Soikoon tapahtumaan ja sieltä sitten Hkiin muutamaksi päiväksi. Kihveli Soikoon tulee olemaan uus kokemus :) Ja kaiken hyvän lisäksi meen sinne äitin ja sen kaverin kanssa :D Joskus mietittiin, että ollaankohan me jotenki kummallisia / säälittäviä / outoja ku hengataan yhessä eikä etitä "parempaa" seuraa. Tarkoittaen siis omia kavereita tai edes oman ikäisiä ihmisiä.. Mun mielestä ei, mutta kertokaa te.

Kolmen viikon päästä olis vähä isompi reissu edessä, mitä ootan jo innolla :) Vähä kyllä jo jänskättääki että miten kaikki menee. Tällä hetkellä suurin jännitys kohdistuu Heathrown kentälle, missä on 1h20min aikaa edellisen koneen laskeutumisesta seuraavan nousuun, ja terminaalit on tietty täysin eri puolilla koko aluetta. Ja eka kerta koko kentällä, jepjep.

Nyt meen pakkaileen ja uinumaan, ku väsyttää ihan TOSI paljon. Onneks huomenna saa nukkua junassa. öitä.