Onnistuin eilen hävittämään täällä kirjoitukseni (älkää kysykö miten se tapahtu!), joten näin töistä käsin lyhyesti vaan kirjottelen.

Yritin kovasti eilen kirjottaa onnellisuudesta, sitä miten sitä joko on tai ei oo. Ei oo oikeen olemassa sellasta välimallia, kun yleensä se menee kuitenkin niin, että jos oot jollain tietyllä osa-alueella elämässäs onnellinen, niin sillon kaikki muukin saa sellasen onnellisen sävytteen. Tai näin mä ainakin asian omalla kohdallani koen.

Näin eilen bussissa matkalla töistä kaupunkiin yhden pojan, joka istu yksinään siinä edessä. Myöhemmältä pysäkiltä nousi kyytiin tyttö, jonka ilme ja silmät kirkastu ku se näki tämän pojan, ja meni sen viereen istumaan. Sen pojan oleminen jotenki muuttu kanssa (istuin siis niiden takana), ja siitä tuli jotenkin hermostuneempi. Ei silleen "paniikki paniikki" tyyliin, vaan ihan toisella tapaa. Ne näytti olevan vaan kavereita, mutta kyllä siinä silti jonkulaista ihastumista tais olla ilmassa. Jotenki mulla tuli siitä sen tilanteen näkemisestä hyvä mieli. Määki haluan saada tuntea sen tunteen, että kun kattoo toista ihmistä, niin mahassa lentelee perhoset ja fiilis on samantien katossa. Ehkä sen vielä joskus saan. Ja haluan että se myös jatkuu ja jatkuu, eikä lopu ikinä. Ehkä ne perhoset ei enää vuosien jälkeen lentele niin usein ainakaan, mutta sen hyvän fiiliksen haluan saada jatkumaan.

Tilannekatsaus myös eiliseen: töistä pankkiin, tyttöjen kans teelle, synttärilahjaksi saldona toinen mymmeli-muki (jee), shoppailun saldona uus laukku ja 2 uutta pipoa, illalla taas liian myöhään nukkuun ja tänään sitte liian myöhään ylös ja töihin. Siinäpä ne :)

Hammaslääkäriin pitäis lähtee kohta. Katotaan mitä ne sanoo mun rikkonaisesta hampaasta, joutunee käymään siellä vielä useamminkin.