Pahoittelut vakituisille ja vähän vähemmän vakituisille lukijoille, että uutta tekstiä ei oo tullu aikoihin. Ja senhän näkee myös kävijämäärissä - ei oo hulluna tullu lisää kävijöitä ku ei oo mitään luettavaa. Kyllästyttäis itteenikin :)
Mutta täällä sitä taas ollaan, ja toivottavasti vähän useemmin saan taas aikaseksi kirjoiteltua. Yhtenä syynä tähän kirjoittamattomuuteen on ollu nää mun reissut, sekä henkilökohtaiset että työn kautta tulleet. Oon ollu niin väsyny viime aikoina just tuosta syystä, että ei oo oikeesti edes jaksanu avata tietokonetta saatika sitten kirjotella mitään / ajatella mitään järkevää kirjoittamista. Tai no, tarviiko tänne mitään järkevää edes kirjoitella, niin se on sitten toinen asia. Ja oonko mä ikinä mitään järkevää kirjottanukaan :) Sen päättää lukijat ja muut kuin minä.

Mitäpä on viime aikoina tapahtunu - ei mitään ja sitte toisaalta niin paljon! Oon viime aikoina tosiaan tuolla reissuillani kokenu taas niin paljon ja oppinut itestäni ja myös ihmetelly itteäni ja muita ihmisiä, että ei jaksa aina välillä käsittää tätä kokonaisuutta. Jotku ihmiset on ottanu päähän, jotku tuntunu sulkevan ulos tai sitte on vaan tuntunu siltä (niinku kirjottelinkin aikasemmin), josku on ehotellu mulle itsetunto kurssia ja jotku ihmiset on taas huomannu olevan tärkeempiä kuin olis ehkä uskonukaan. Miten sitä pärjäiskään ilman näitä ihmisiä ympärillään? Siis niitä tärkeitä ja rakkaita? Toisaalta ei sitä varmaan pärjäis ilman niitäkään ihmisiä jotka ottaa päähän ja tekee kaikkea mikä ärsyttää, niiltä oppii itsehillintää :) Tai niiden seurassa oppii sitä. Näin ainakin tällä hetkellä taas ajattelen.

Tuohon itsetuntokurssiin haluan kyllä palata, koska se on jääny mua vähän riivaamaan. Kaikilla ihmisillä tulee välillä niitä hetkiä, että kaikki tuntuu paskalta ja ite on paska eikä osaa mitään ja niin edelleen. Vai tuleeko? Kertokaa muut, koska musta tuntuu että niitä vaan tulee. Vai oonko oikeesti yksin tän ajatuksen ja idean kanssa? Ja kun niitä paskoja hetkiä tulee, niin tottakai ne purkaa sitten niille kavereille ketkä on lähellä ja siinä tilanteessa yleensäkin. Tai näin minä teen. Ja jos ketään ei oo lähellä, niin soitan jollekin purkaakseni sen tilanteen ja ärsyttävän olon. No nyt yks mun kavereista on ilmeisesti kuullut multa liikaa itsesyytöksiä ja mun ahdistuneisuutta, ja sanoikin että mun pitäis mennä itsetuntokurssille. Toiselle kaverille tästä kertoessani, se sanoi että "ei sulla nyt niin huono itsetunto oo", ja sitä mieltä määkin oon. Ainakin tällä hetkellä, kun kaikki tuntuis taas olevan hyvin. Eilen esim. mentiin baariin, ja oli ihan hyvä fiilis - vaatteet löyty suhteellisen helposti ja peilikuva miellytti ihan jees eikä olotilassakaan ollu moittimista. Itsetunto siis tällä hetkellä kohdallaan - edelleen MUN mielestä. Ja mun mielipidettähän tämä on koko blogi, että kestäköön ja lukekoon ken haluaa :)

Mitäpä muuta: sain VIHDOIN ja VIIMEIN sohvan valkoiseksi!! Tai ainakin osan siitä. Tyynyt on siis tällä hetkellä valkoisena, ja runko kaipais vielä kangasta ympärilleen. Täytyy vähän vielä miettiä että ompeleeko sitä vai niittaako vaan nätisti kiinni sen tähän runkoon. Äitihän oli sitä mieltä että tää joutais jo kaatopaikalle koko sohva, mutta valitettavasti ei oo varaa tällä hetkellä hommata uutta niin on pakko vaan yrittää antaa tälle tekohengitystä. Ja miksikäs sitä varaa ei oo: koska telkkariki hajos! Juu-u, eli ostoslistalla on tällä hetkellä tietokone, telkkari ja olohuoneen hyllykkö setti. Siihen ei paljon enää sohvia lisäillä. Niin joo, ja kyllähän kylppäriinkin haluaisin uuden altaan ja lisää säilytystilaa, eli sinnekin uppois rahaa jonkun verran. Huh, paljon olis ostettavaa ja hankittavaa. Ehkä hiljaa hyvää tulee.

Ja sitten vielä miehet. Heh, kylläpäs tätä tekstiä nyt tuleekin kun pitkästä aikaa kirjottelee :) Pakko ruveta päivittään siis taas useammin!
Voi LUOJA! Miten ne voikaan olla niin kummallisia välillä? En voi käsittää. Miten kaks lajia, miehet ja naiset, voi olla ja toimia niin eri tavalla? Mitäkähän meidän luomis hetkellä on oikeen ajateltu? Että naiset kestää mitä vaan, ja että antaa tulla vaan kaikki paska niskaan! Siis miehiltä. Välillä taas tuntuu siltä. Mutta eipä mekään mitään helppoja tietty olla, ei ainakaan aina ja jatkuvasti :) Nyt pakko mennä nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä junaan. Lähtö on taas 5.55 ja herätys siis noin 5. Voih, vähän unta saan siis enään.. Öitä.