Ei tullukaan vierasta kyläileen, joten nyt oonkin sitte viettäny viikonlopun yksin kotona. On ollu jotenkin kummallista, samalla rauhottavaa mutta samalla jotenkin yksinäistä. Tänään kävin kylläkin kaupungilla ystäväisen kanssa, mikä oli naurattavaa (eli hauskaa), mutta muuten oonkin ollu sitten kovin yksin. Tällasina iltoina sen ehkä huomaa kaikkein "pahiten" tai parhaiten, kummin sen nyt sitten ottaa. Sekin riippuu niin mielialasta - välillä on hyvä olla näin, eikä edes kaipaa ketään viereen, mutta välillä tulee sitten niin masentunu fiilis, että kaipais jonkun (=miehen) viereen ja ottamaan kainaloonsa. Ja tätä viimeisintä kaipailen ehkä tällä hetkellä enemmän kuin yksin oloa. Ja sen piti olla mahollistakin vielä, mutta ei näköjään sitten ollutkaan... Huomenna ehkä sitten, mutta sillonkin vaan ehkä. Eikä sillon saa enään yhteistä iltaa, vaan yhteisen hetken vain. hmmm.. Ehkä se on niin sitten parempi, eihän sitä koskaan kuitenkaan tiedä vaikka sitä ihmistä ei sietäiskään yhtään, kun niin vähän aikaa on toisen tiennyt/tuntenut. Mutta en mää kyllä jaksa uskoa että siinä niinkään kävis. Noh, olkoon, spekuloin huomenna lisää jos on jotain spekuloitavaa. Mies aihe jääköön tässä kirjotuksessa tähän, seuraavalla kirjotuksessa ehkä taas lisää.

Just tuli mainos että James Bond tulee tänään telkusta :D JEE! Siinäpä mulle ilta puuhaa.. Toisaalta pitäis kyllä tehä hiihtokoulun hommia ihan jonku verran, että sais kaikki valmiiksi ja lähetettyä eteenpäin tässä vielä maanantaina. huh huh. Sitäki oon kauhistellu täällä kyllä jo jonkin verran, että miten paljon ens kaudella tulee olemaan tekemistä, mutta kauhistelenpa nyt uudestaan: meillä tulee olemaan JOKA KUUKAUSI joku isompi tapahtuma! Ihan järjetön työn määrä, voin vaan sanoa. Ja sitten pitäis vielä pitää se talous kunnossa... Itseasiassa kun olin lähössä meidän tämän kauden ensimmäiseen kokoukseen, niin sanoin vielä äitille että tulee olemaan viimenen kausi kun oon hiihtokoulun hallituksessa, mutta kun tulin takasi sieltä, niin olin taas ihan innoissani siitä että kausi on alkamassa ja että saa olla siinä mukana puuhailemassa :) Mutta kyllä se välillä rasittaaki ihan sikana, toivon vaan että kausi tulee olemaan muuten kevyempi ku viime vuosi, kun sillon joutu opettelemaan kaikki alusta. Ehkäpä se siitä - aina se siitä. Asioilla on tapana järjestyä, siihen mää uskon ja niin ne ainakin on tähän asti tehny.