Taas vierähti :) Mutta vierähtäköön.

Edelliseen tämän verran: kouluun hain, ja pääsin \o/ jippii! Eli musta tulee nyt sitte liikunnanohjaaja tämän "virallisen" ammatin lisäksi. Koulu alkaa marraskuussa, ja katellaan sitte tarkemmin että mitä siitä tulee. Japanista ja Kanadasta ei oo kuulunu vielä mitään, mutta just tässä ohella olin sinne kirjailemassa kirjettä, että millonkahan mahollisesti saisin asiasta tietää. Jännityksellä jään odottamaan niitäkin. Hinku sinne lähtöön tosin on laantunut vähä keväisestä, kun on tämä elämäntilanne menny vähä muuttumaan tässä sivussa. Eli käytännössä: mää löysin miehen! Ja vielä samalta paikkakunnalta! Ihan käsittämätöntä, sanon mä... Mutta jos lähtö tulee, niin kyllä mää sanon että silti lähen. Sen verran vähän aikaa on kuitenki vasta tunnettu, etten mä jätä tätä unelmaani toteuttamatta sen asian vuoksi. Ja mies ymmärtää - ainaki on niin sanonu.

Aikamoisia mullistuksia on tapahtunu. Ja töissäki myllää - lomautukset nimittäin. Tänään tulee listaus niistä ihmisistä, ketkä on lomautusuhan alaisuudessa. Mää oletan olevani sillä listalla. Ja toisaalta jopa vähän toivon. Sais vapaan talven, ja pystyis vaan oleen rinteessä. Ei ollenkaan paha, ei. Mutta katellaan sitäki siinä vaiheessa kun saa tietää onko listoilla vai ei. Molempi parempi. Nyt töihin, ja tämä päivitys jää tähän.

Onpa taas menny aikaa siitä ku oon viimeksi tänne kirjotellu, vaikka vähä niinkö itelleki lupasin, että päivittäisin ahkerammin. No mitä ekana, ehkä se suurin juttu: olin sairaslomalla reilun kuukauden. Tuo edellinen kirjotus on hyvin pitkälti vähä ennen lomalle jäämistä kirjotettu. Ja voin sanoo että se sairasloma teki hyvää. Nyt vaan yritän taas olla töissä, ja saada jotain aikaseksi, mutta vähitellen vasta alkaa nämäki hommat taas kiinnostaa. Muuten menee ainaki vähä paremmin, ellei jopa vähä enemmän. Jonkulaisia suunnitelmiaki on tulevaisuudelle, ja ennen kaikkea ens talvelle - lähetin työhakemukset Japaniin ja Kanadaan :) Toivon kovasti, että toinen niistä nappaa. Lisäksi meinasin laittaa hakemuksen yhteen kouluun, jotta voisin sitte hakee opintovapaata ja jäädä hyvällä omallatunnolla pois töistä, heh.

Ja tosiaan kovasti yritän olla täällä töissä, vaikka motivaatio on taas vähä reilun viikon jälkeen hyvinkin kadoksissa! Ens viikolla olisin sitte lomalla :) Ja suunnitelmia on jo niin paljo, että kerkeen olla kotona ehkä vaan pari päivää, jollon siis käyn vaihtaan kamppeet ja pesemässä niitä vähäsen seuraavaa reissua varten :)

Ei ajatus juokse näköjään ihan normaalisti, joten poistun täältä jauhamasta. Ja jos joku tunnistaa mut näistä kirjotuksista, niin työnantajalle ei tarvii kertoa mun suunnitelmista :D

Eilen se sitte tuli, itkukohtaus. Syynä taas vähän kaikki, elämä ja elämän tilanne varmaan yleensäki. Vielä tänäänki taas täällä töissä tuntuu vähän tökkivän, oon taas tosi herkällä päällä, ja pieninki juttu saattaa laukasta uuden itkun - silmät kosteana siis lähes koko ajan. Ja turvonneet luomet on taas eilisen johdosta, vois jopa työkaverit ajatella jonkulaiseksi allergiaksi. Noh, toisaalta ihan sama mitä ajattelevat, kunhan antavat mun olla. Tuohon herkistymiseen yks esimerkki, mun pikkusisko valmistuu tänään, ja mä en pysty edes tällasta asiaa käsittelemään mitenkään "tunteettomana" sillä tasolla, etteikö tuntuis että ihan itkettää. Jotenki käsittämätöntä. En tiiä voiko syynä olla se, että kyseessä on nuorin sisko, mutta toisaalta tää on jo toinen kerta ku se valmistuu...

Ja tosiaan eilen tuli taas tää asia esille, että oonko mä jotenki surullinen siitä, ku mulla ei oo parisuhdetta? En mä ite sitä suostu myöntämään, koska mähän oon itsenäinen ja hyvin pärjäävä sinkku. Tai siltähän se ainaki ulospäin näyttää. Ja vaikka ei ulospäin siltä näyttäiskään, niin siltikään en suostuis myöntämään, että tää paha olo johtuis tästä yksin olemisesta. Ei ainakaan kokonaisuudessaan, vaikkakin alkaahan tää tökkiä jo ja vähä pahemman kerran. Toisaalta mä sitte taas pystyn hyvin myöntämään sen, että oon parisuhde ihminen.

Tähän yksinolemiseen on tuonu viime aikoina helpotusta äitin läsnäolo. Se tuli takasi tänne, ja on ollu mun luona. Ei olis parempaa ajankohtaa voinu olla. Toisaalta seki on ollu vähä huolissaan musta, joten lieneekö sekin yhtenä syynä, että se on mun luona sitten ollu.

Nyt pois täältä ja töihin. Itken kohta.

Tästä se lähtee, tavoitteena saada elämä järjestykseen vähä useammalla saralla. Syömistottumukset, unitottumukset, liikuntatottumukset, ja ihan vaan kodin kunnossa pitäminen. Jonkulaista tarmoa tähän nyt kuitenki pitää saada, ja mietin että josko ihan tekemällä itelle jonkulaisen "aikataulun" sais tän asian kuntoon. Toivottavasti ainakin auttaa. Ensimmäisenä tavoitteena on nyt kuitenki vaan päästä nukkumaan edes ajoissa / aikasemmin kuin nykyään meen. Saattaa vaikuttaa sitte näihin muihin asioihin ihan automaattisesti siinä sivussa. Tai kovasti ainaki toivon niin.

Katotaan mitä tuloksia syntyy. Tavoitteena kuitenki tässä sivussa on myös pudottaa vähä painoa / kiinteytyä, ja venyä (fyysisesti) vähä enemmän. Joustava ja pinkee kroppa siis, heh :)

Tämän lauseen löysin yhdeltä sivustolta, missä kerrottiin kuinka ulkomailta voi hakea töitä.

"If you try you may succeed, but if you just sit at home and think about it, you won't"

Ja näinhän se menee! Ihan turha yrittääkään saada mitään aikaseksi pelkästään kotona istumalla. Varsinki jos meinaa siis jotain asiaa elämässään muuttaa.

Hannako oli muuten piirtäny helmikuussa aika mahtavan sarjiksen. Tuntu ja näytti siltä, niinku jollaki muullaki olis vähä samoja "ongelmia" kuin mulla. Joku sitä oli kommentoinuki, että "ja hän kun luuli olevansa sekoamassa, mutta taitaa sittenki olla ihan normaali" :)

Nyt nukkumaan! Tosin yritän vielä löytää yhen kirjotuksen täältä koneelta - jos sen vaikka julkaisis.